Siirry pääsisältöön

onks mul vikaa silmissä

Heeiii!

LAUANTAI 17.10

En oikei tiiä mistä tänään kirjottasin. No, syysloma alko just, tätä on odotettu! Siis ihanaa päästä pois homeisesta koulusta (fakta) ja nukkuu "pitkään" (kaheksaa) ja olla vaa. Ja olla kavereitten kaa. 

 Enne ku syysloma alko, mä kelasin et ei vitsi, haluun olla nyt niittenki kaa keide kaa en yleensä oo. No, katotaa voiks kukaa olla mun kaa. Ei se mua kyl haittas vaik kukaa ei voiskaa.

No mut joo. Iha hyvihä tää läks käyntii. Mun kaveri Ada oli meil yötä, ja me seikkailtii ympäri mun kotikylää. Se oli ihan helvetin kivaa. Otettii sit tos lauantain parit kuvatki.



MAANANTAI 19.10

Siis tiiätkö sen tunteen ku heräät tärähtäneenä (selaat puhelinta tunnin) ja kävelet keittiöö, ja sun äiti on paistamassa lettuja. Siis nam! Niin hyvää et en kestä. Kaiken lisäks oon puhunu äitille aika paljo siit et "saaks mä tehä lettui täs jokupäivä" No, mun ei ite tarvinnu, mun piti  vaa syyä.

Tänään en tee varmaan mitää ihmeellistä. Saatan piirtää vähä vanhoi kuvii uusiks ja lahnata vaa. (kuten yleensä) ellei joku voi olla.

MOIMOIMOI!








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We carry on

  Pitkästä aikaan täällä. Onhan siitä jo muutama vuosi, kun viimeksi olen blogiani päivitellyt. En oikeastaan tiedä miksi en ole tänne mitään pistänyt… No mutta kuitenkin. Jos aloitetaan pienellä recapillä siitä, mitä oikein on tapahtunut näiden parin vuoden aikana. Olen ainakin täyttänyt 18 vuotta, saanut autokortin, käynyt Lapissa, kirjoittanut syksyllä 2020 kaksi yo-kirjoitusta, saanut ahdistuskohtauksen ja kasvanut taas vähän ”aikuisemmaksi”. Siinäpä ne tärkeimmät… Koronan kanssa on painittu siinä mielessä, että etäopetus tai maskien käyttö koulussa eivät kuuluneet suunnitelmiini pari vuotta sitten, mutta sillein tämä elämä eteni. Nyt olen lukulomalla ja koitan kovasti lukea äidinkieltä, englantia, maantietoa ja matikkaa. Matikkakin kummasti vaihtui pitkästä lyhyeen otettuani viimeisestä pakollisesta pitkän matikan kurssista hylätyn. Olen edelleen parisuhteessa mutta yllättävää kyllä, uusia kavereitakin olen löytänyt. Enpä olisi sitäkään uskonut. Minä ja Celica (c) Santeri Ti...

Onnea sulle, onnea mulle!

Onnea on hyvät ystävät. Onnea on myös ponnarin ottaminen ranteesta pois, ja mopon polkaisu käyntiin. Onnea on lukiokirjojen hintojen vertailu. Onnea on muistiinpanojen tekeminen kokeeseen opiskellessa, onnea on myös polvien naksuminen kyykistyessä.  Onnea on sinun naurusi. Onnea on kokeen jälkeinen tunne selviytymisestä. Onnea on valkeat kengät pohjat, jotka eivät ole likaantuneet vielä. Onnea on ajaa kesällä t-paita päällä. Onnea on tuntea itsensä pidetyksi. Onnea on päästä oman rakkaan viereen ja onnea on kanasalaatti. Lyijykynän teroittaminen teräväksi, loppuun palaneen tuoksukynttilän heittäminen roskiin ja jonkun toisen mopolla ajaminen on onnea. On ihanaa päästä oikeaan nuottiin laulaessa. Onnea on istua yksin bussissa kuulokkeet korvilla, ja kuvitella olevansa elokuvan päähenkilö. Onnea on hiljainen kesäyö, ja kaverit. Onnea on ajaa polkupyörällä isoon alamäkeen. Onnea on saapua kotiin pitkän matkan jälkeen. (c) Santeri Tiainen   ...

Appreaciation.

Sinun naurusi. Se saa minut hymyilemään joka päivä. En tiedä mitenkä sen teet, tai miksi. Siitä tulee minulle hyvä olo, vaikka olisin muuten maassa. Kanssasi on hyvä olla. Niin hyvä olla, että minusta tuntuu kuin omistaisimme koko maailman. Kuin millään säännöillä tai muiden asettamilla rajoilla ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Minun hymyyni ei tarvitse muuta kuin sinut. Kun katson sinua, en voi olla hymyilemättä.  *** Minua pelottaa, että en ole sinulle tarpeeksi. Vaikka minulla on niin hyvä olo kanssasi, pelkään etten riitä.  Joskus pelkään sinun puolestasi, tai sinun takiasi. Se kuitenkin tuo sitä jotain, jota kaipaan. Minulla on kuitenkin mahanpohjassa aina tunne, että sinä olet kunnossa, sillä minä luotan sinuun. Kun tutustuin sinuun, olin hieman arka tämän suhteen. Mietin, että onko tämä kuin kuiluun hyppäisi, että jäisin pohjalle. Sait kuitenkin mieleni muuttumaan, eikä se ole palaamassa entiseen.  *** Olet kuin huume. Niin kliseistä kuin se onkin...