Siirry pääsisältöön

Appreaciation.



Sinun naurusi. Se saa minut hymyilemään joka päivä. En tiedä mitenkä sen teet, tai miksi. Siitä tulee minulle hyvä olo, vaikka olisin muuten maassa. Kanssasi on hyvä olla. Niin hyvä olla, että minusta tuntuu kuin omistaisimme koko maailman. Kuin millään säännöillä tai muiden asettamilla rajoilla ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Minun hymyyni ei tarvitse muuta kuin sinut. Kun katson sinua, en voi olla hymyilemättä. 
***
Minua pelottaa, että en ole sinulle tarpeeksi. Vaikka minulla on niin hyvä olo kanssasi, pelkään etten riitä. 
Joskus pelkään sinun puolestasi, tai sinun takiasi. Se kuitenkin tuo sitä jotain, jota kaipaan. Minulla on kuitenkin mahanpohjassa aina tunne, että sinä olet kunnossa, sillä minä luotan sinuun. Kun tutustuin sinuun, olin hieman arka tämän suhteen. Mietin, että onko tämä kuin kuiluun hyppäisi, että jäisin pohjalle. Sait kuitenkin mieleni muuttumaan, eikä se ole palaamassa entiseen. 
***
Olet kuin huume. Niin kliseistä kuin se onkin, en saa sinusta tarpeekseni. Palan halusta päästä seikkailemaan kanssasi, ja koluamaan läpi kaikki jännittävät paikat ja elämykset. Vaikka minua välillä pelottaa tämän kestävyys, olen opetellut selättämään sen tunteen. Minulla on hyvä olla, juuri näin. Minulla on hyvä olla, sinun kanssasi.




Aitous. Se on se piirre sinussa, joka minua viehättää. Sinä uskallat olla sinä, ja se tekee sinusta upean. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta juuri tämä tekee sinusta voitokkaan ja rohkean. Sinä vihaat, niin kuin minä. Minä vihaan, niin kuin sinä. Pidät asiat sellaisina kuin ne ovat. Jos ne ärsyttävät, niin sitten ne ärsyttävät. Olet siis fiksu.
***
Nykyisenlainen elämäni alkoi, kun sinä tulit siihen. Elämämme ovat muuttuneet, ja niin myös me. Silti minusta tuntuu, että meidän väliset asiat ovat niin kuin ennenkin. Minua harmittaa, ettemme tee niitä asioita niin paljoa, kuin ennen. Aina sanomme, että pitäisi, muttemme tee kuitenkaan. Kanssasi on ihanaa. Kun ympärilläni on pimeää, tiedän että sinun juttusi tuovat sinne valoa.
***
Kun minä tiuskin sinulle ja sinä minulle, sisälläni muljahtaa. Ensin se tapahtuu päässä, sitten mahassa. Silti olemme tehneet sitä niin paljon. Enkä tiedä, miksi. Onneksi se on ohi. Onneksi olen löytänyt sinut uudestaan, ja toivon että avaat jatkossakin mietteitäsi minulle, sillä minä olen sokea.
***
Sinun kanssasi minun on hyvä olla, ja minulla on hauskaa. Vaikka vuodet ovat muovanneet meitä jossain vaiheessa erilleen, tiemme olivat tuleva kohtaamaan vielä. Se hetki on nyt. En osaa kertoa tunteistani, mutta toivon, että ymmärrät olevasi minulle tärkeä, kallisarvoinen.


(c) Anni Jalkanen


Kaksi kirsikkaa roikkui samasta varresta. Ajan kuluessa toisen kirsikan oli pudottava, lähteä pois toisen luota. Sidos oli kuitenkin vahva, ja molemmat kirsikat tippuivat puusta. Maahan osuessaan ne sinkosivat erilleen toisistaan. Vuosien mittaan, kun kirsikoista kasvoi puita, niiden latvustojen kohotessa kohti taivasta, niiden juuret olivat kietoutuneet yhteen. Toinen kirsikkapuu vääntyi hieman vasemmalle, toinen oikealle. Vasemman kirsikkapuun oksat kuitenkin osuvat välillä toisen puun oksiin. Aina kun ne osuvat, kirsikkapuut nauravat yhdessä. Me olemme ne.
***
Vaikka välimatka välillämme on pitkä, se on silti vain kivenheitto. Sinä olet muuttunut, kasvanut yhä kauniimmaksi. Niin olen myös minä. Erilaiset piirteemme täydentävät tätä, tekevät tästä vahvemman. Ne saavat meidät tuntemaan itsemme uniikeiksi. Muut näkevät kaksi erilaista kirsikkapuuta, ei vain kahta kirsikkaa samassa kannassa. 
***
Minä toivon, että sinä olet onnellinen. Toivon, että teet viisaita päätöksiä. Minä toivon ettet unohtaisi minua, ja muita. Sillä täällä, missä minä olen, sinua kaivataan paljon. Sinua mietitään paljon, ja sinusta ollaan välillä huolissaan. Tiedän, että sinulla on kiire, mutta muista, että sinä olet jokseenkin oman aikasi herra. Kirsikka putosi puusta, kun se halusi. Oliko aika oikea, sen tietää vain hän. 
***
Muista, että sinä olet kaunis. Sinä olet ylväs, ja merkityksellinen. Sinua ei unohda. Sinusta välitetään, minä välitän sinusta.
 

Kiitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We carry on

  Pitkästä aikaan täällä. Onhan siitä jo muutama vuosi, kun viimeksi olen blogiani päivitellyt. En oikeastaan tiedä miksi en ole tänne mitään pistänyt… No mutta kuitenkin. Jos aloitetaan pienellä recapillä siitä, mitä oikein on tapahtunut näiden parin vuoden aikana. Olen ainakin täyttänyt 18 vuotta, saanut autokortin, käynyt Lapissa, kirjoittanut syksyllä 2020 kaksi yo-kirjoitusta, saanut ahdistuskohtauksen ja kasvanut taas vähän ”aikuisemmaksi”. Siinäpä ne tärkeimmät… Koronan kanssa on painittu siinä mielessä, että etäopetus tai maskien käyttö koulussa eivät kuuluneet suunnitelmiini pari vuotta sitten, mutta sillein tämä elämä eteni. Nyt olen lukulomalla ja koitan kovasti lukea äidinkieltä, englantia, maantietoa ja matikkaa. Matikkakin kummasti vaihtui pitkästä lyhyeen otettuani viimeisestä pakollisesta pitkän matikan kurssista hylätyn. Olen edelleen parisuhteessa mutta yllättävää kyllä, uusia kavereitakin olen löytänyt. Enpä olisi sitäkään uskonut. Minä ja Celica (c) Santeri Ti...

Onnea sulle, onnea mulle!

Onnea on hyvät ystävät. Onnea on myös ponnarin ottaminen ranteesta pois, ja mopon polkaisu käyntiin. Onnea on lukiokirjojen hintojen vertailu. Onnea on muistiinpanojen tekeminen kokeeseen opiskellessa, onnea on myös polvien naksuminen kyykistyessä.  Onnea on sinun naurusi. Onnea on kokeen jälkeinen tunne selviytymisestä. Onnea on valkeat kengät pohjat, jotka eivät ole likaantuneet vielä. Onnea on ajaa kesällä t-paita päällä. Onnea on tuntea itsensä pidetyksi. Onnea on päästä oman rakkaan viereen ja onnea on kanasalaatti. Lyijykynän teroittaminen teräväksi, loppuun palaneen tuoksukynttilän heittäminen roskiin ja jonkun toisen mopolla ajaminen on onnea. On ihanaa päästä oikeaan nuottiin laulaessa. Onnea on istua yksin bussissa kuulokkeet korvilla, ja kuvitella olevansa elokuvan päähenkilö. Onnea on hiljainen kesäyö, ja kaverit. Onnea on ajaa polkupyörällä isoon alamäkeen. Onnea on saapua kotiin pitkän matkan jälkeen. (c) Santeri Tiainen   ...