Skootteri on lälläripyörä

 Useimmat kuvat (c) Santeri Tiainen

Ajokausi on päättynyt, ja tiet ovat jäässä. Mä oon ite ajanut mopolla nyt vuoden 2017 elokuusta lähtien. Näin perustietoina, mulla on paras mopo (omasta mielestä) eli Yamaha DT (Kavereille depsi). Depsin kanssa oon kerennyt koluamaan kaikki tutut ja ei niin tutut paikat tämän runsaan vuoden aikana mitä ollaan päristelty menemään. Toki matkan varrella on sattunut erinäisiä mokia ja kömmähdyksiä, mut se kuuluu asiaan, ainakin mun mielestä. Mun mottokin sanoo, että et oo kunnon mopojonne jos et oo ees yhtä kertaa kaatunu mopolla. Itse olen kaatunut kolmesti.

Aloitetaan kuitenkin ajasta, jolloin mulla ei ollu mopokorttia, eikä uljasta depsiä allani. Ennen yläasteen alkua olin ollut sitä mieltä, että kyllä se pitää skootteri ostaa mulle. Ajattelin että mopot on täysin poikien juttu, ja ne olisivat haasteellisia ajaa. Mikä sitten sai mun mielen muuttumaan? Mun veljellä, joka on mua 5 vuotta vanhempi, oli myös DT, tosin vähän vanhemman mallinen (-00), jolla pääsin sitten ajelemaan pihassa ja mökillä. Tuo detsi oli silloin, ja on vieläkin huonossa kunnossa, ja ite kutsunkin sitä ruoskaksi. Näin eräänä yönä unta, missä ajoin tuolla ruoskalla. Unessa sanoin iskälle että kyllä mä taian sittenkin ajaa mopolla. Kun aamulla heräsin ja muistin unen täysin selvästi, päätin että näin sen on oltava. Ilmoitin vanhemmille ja kaikille että unen mukaan sen on oltava mopo. No, ensimmäinen ajatus olikin sitten se, että korjataan ruoska DT mulle hyväksi. Siitä oli kuitenkin virityksen takia lähtenyt kilvet, joten se pitäisi katsastaa. 

Mä haluun nyt selventää, että vanha detsi ON oikeasti ruoska. R-U-O-S-K-A! Joten tultiin siihen tulokseen, että on halvempaa ja kannattavampaa ostaa uusi mopo kuin korjata detsi. Joten, Jussi, serkkuni joka minulle on mopohommat hoidellut aukaisi nettimoton ja alkoi etsimään mulle uutta detsiä. Koska mä halusin detsin. Monet mopot käytiin läpi, eikä sopivaa meinannut löytyä. Nyt itseä kaduttaa, koska silloin oli myynnissä detsi pinkeillä foxin custom tarroilla..! Mutta, ehä mää mittää pinkkiä mopoa voi ajaa yhyy.. No, kriteereinähän tosiaan oli seuraavat asiat: mopon pitää olla hyvässä kunnossa, VAKIO ja hyvän näköinen eikä kovin vanha. 

No sitten, vihdoin minun yksilöni löytyi. Depsillä oli hintaa suhteellisen paljon, mutta se oli kuulemma ihan okei hinta noin hyvä kuntoisesta moposta. Tuolloin depsi kulki vähän päälle viittäkymppiä. Depsi asui siis ennen Tohmajärvellä, lähellä Joensuuta ja Venäjän rajaa. Niimpä me maaliskuussa 2017 lähdettiin hakemaan depsiä. Depsi kotiutui meille ja niin alkoi mun harjoittelu. Depsiä piti tosin madaltaa, koska oon ite niin pieni pätkä. Depsissä tuolloin ainut ongelma oli hieman huono akku, mutta sehän ei menoa oikeastaan haitannut.

Tuolloin alussa en halunnut virittää depsiä, koska isovelikin oli sen takia menettänyt kilvet, enkä halunnut samaa kohtaloa. Kun sain mopokortin 8.8.2017, alkoi suunnaton pärinä niin minussa kuin mopon pakoputkessakin. Päristelin joka paikkaan ja olin NIIN kikseissä kun pääsin ensimmäisenä koulupäivänä kouluun mopolla. Kuitenkin ajettuani pitempään SKOOTTEREIDEN PERÄSSÄ mulla alkoi mennä moti depsin laiskuuteen, joten pistettiin ranttaliksi ja loppusyksystä tilailtiin tehoputkea depsiin. Talven aikana se asennettiin siihen ja keväällä se oli kuin uusi mopo. Oli todella vaikeaa ja pelottavaa ajaa ekaa kertaa teharin kanssa, koska se oli ”niin tehokas”.. Oivoi niintä aikoja.

 

Ei oo oma pyörä!

Depsin kanssa ollaan nyt koluttu ja päristy vaikka missä, ja ei tosiaan olla vältytty niiltä kaatumisilta ja muilta mokilta. Kaiken aikaa depsi on ollut hyvin luotettava peli, ja toivonkin että voin sillä vielä ajella ensi vuonnakin. Nyt rakas viiskymppinen depsini on kuitenkin saamassa haastajan. Saa nähdä, tuleeko mun talliin ensi kesänä uusi Yamaha, ehkä vähän isompi kuin depsi…

Käy toki kirjottamassa tohon alas, mikä pyörä sulla on, ja minkä pyörän haluasit nyt kaikista eniten!