Siirry pääsisältöön

i've become indestructible



Jokainen etsii itseään ja omaa tyyliään. Jotkut etsivät pitkään ennen kuin oikeasti löytävät itsensä, joillakin siinä ei mene niin kauaa aikaa. Itse olen vasta noin vuoden sisällä alkanut olemaan sinut itseni kanssa ihan toden teolla. Viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana olen käynyt läpi erilaisia tyylejä ja ajanjaksoja. Niitä on ollut kasiluokan ”classy” -tyylinen pukeutuminen, ysin alussa massamaisuus ja viime kesänä poikamainen vaihe. Olen tehnyt loistavia valintoja tyylini suhteen vuonna 2018. Niitä on muun muassa kulmakarvoissani oleva vako ja hiusten värjäys tumman ruskeiksi. Myös lyhyempi tukka on minulle oikea valinta. Siivosin myös joulukuussa vaatekaappini niin, ettei siellä olisi niin paljoa vaatteita, joita en käytä oikeastaan ikinä.

(c)Santeri Tiainen
Oman tyylini sana on MUSTA. Mustat housut on parhaimpia, samoin mustat hupparit ja t-paidat. Eli oikeastaan, yleensä asuni ovat mustaa kera jonkun väripilkun, jos ei ole mustaa mustalla. Lempielementtejäni ovat hatut, kengät ja reput. Myös takit ovat kivoja, mutta ne eivät pääse yhtä isoon osaan kuin nuo edelliset. Kenkäintoni huomaa myös siitä, kun ihmisessä ensiksi katsonkin minkälaiset kengät tällä on jalassa. Onko Vanssit, onko jotkut massakengät tai halpiskopiot. Reputkin ovat iso asia mistä tykkään. Itselläni on nyt ollut aika pitkään Fjällrävenin reppu sekä Vanssin isompi reppu. Nyt perheeseen on tulossa uusi jäsen, sillä tämän syksyn mopoilupärinöiden takia Vanssin yksilö on todella paskainen.



Omasta mielestäni myös oman huoneen sisustaminen ja laittaminen on osa oman tyylin löytämistä, tai ainakin se on minulla itselläni. Kun vuonna 2017 tämä minun matala majani rempattiin, tehtiin siitä aika vaalea. Vaalean harmaa laminaattilattia ja harmaat tapetit. Silloin huoneeseen ostettiin aika lailla kaikkea valkoista ja vaaleanpunaista. Vaaleanpunainen on osittain pysynyt nytkin, mutta valkoisesta olen koittanut päästä eroon vähitellen. Senpä takia viime syksynä ostin uuden mustan työpöydän sekä pienen lipaston koulujuttuja varten. Isoveljen vanhasta huoneesta pöllin mustan Ikean hyllyn. Ostin tumman päiväpeiton ja elin parasta elämääni. Sitten minut pakotettiin hankkimaan valkea matto, vaikka halusin tumman karvalankamaton. Justiinsa.


Nyt kuitenkin olen taas laittanut huonettani parempaan suuntaan. Vein isomummoni vanhan kampauspöydän pois ja otin tilalle mustan hyllyn. Jesjes! Tarkoituksena on vielä laittaa ukulele seinälle, hommata uusi kokovartalopeili ja tehdä skeittilaudasta hattuhylly. Välillä on ihan kiva laittaa huonetta uuteen loistoon.

Näin ylipäätään musta tuntuu, että nyt näytän itseltäni. Näytän Millalta. Millalta, joka mopoilee, kuuntelee metallimusiikkia ja silloin tällöin musisoi itsekseen. Millalta, jota ei niin hirveästi kiinnosta oma ulkonäkö ja Millalta, jonka huoneen ulkonäkö on lähempänä Hiroshimaa vuonna 1945 kuin jokaisen Helsinki-hipsterin sisustuskuvia.

Toivottavasti sulla oli ihana ja rauhallinen joulu <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We carry on

  Pitkästä aikaan täällä. Onhan siitä jo muutama vuosi, kun viimeksi olen blogiani päivitellyt. En oikeastaan tiedä miksi en ole tänne mitään pistänyt… No mutta kuitenkin. Jos aloitetaan pienellä recapillä siitä, mitä oikein on tapahtunut näiden parin vuoden aikana. Olen ainakin täyttänyt 18 vuotta, saanut autokortin, käynyt Lapissa, kirjoittanut syksyllä 2020 kaksi yo-kirjoitusta, saanut ahdistuskohtauksen ja kasvanut taas vähän ”aikuisemmaksi”. Siinäpä ne tärkeimmät… Koronan kanssa on painittu siinä mielessä, että etäopetus tai maskien käyttö koulussa eivät kuuluneet suunnitelmiini pari vuotta sitten, mutta sillein tämä elämä eteni. Nyt olen lukulomalla ja koitan kovasti lukea äidinkieltä, englantia, maantietoa ja matikkaa. Matikkakin kummasti vaihtui pitkästä lyhyeen otettuani viimeisestä pakollisesta pitkän matikan kurssista hylätyn. Olen edelleen parisuhteessa mutta yllättävää kyllä, uusia kavereitakin olen löytänyt. Enpä olisi sitäkään uskonut. Minä ja Celica (c) Santeri Ti...

Onnea sulle, onnea mulle!

Onnea on hyvät ystävät. Onnea on myös ponnarin ottaminen ranteesta pois, ja mopon polkaisu käyntiin. Onnea on lukiokirjojen hintojen vertailu. Onnea on muistiinpanojen tekeminen kokeeseen opiskellessa, onnea on myös polvien naksuminen kyykistyessä.  Onnea on sinun naurusi. Onnea on kokeen jälkeinen tunne selviytymisestä. Onnea on valkeat kengät pohjat, jotka eivät ole likaantuneet vielä. Onnea on ajaa kesällä t-paita päällä. Onnea on tuntea itsensä pidetyksi. Onnea on päästä oman rakkaan viereen ja onnea on kanasalaatti. Lyijykynän teroittaminen teräväksi, loppuun palaneen tuoksukynttilän heittäminen roskiin ja jonkun toisen mopolla ajaminen on onnea. On ihanaa päästä oikeaan nuottiin laulaessa. Onnea on istua yksin bussissa kuulokkeet korvilla, ja kuvitella olevansa elokuvan päähenkilö. Onnea on hiljainen kesäyö, ja kaverit. Onnea on ajaa polkupyörällä isoon alamäkeen. Onnea on saapua kotiin pitkän matkan jälkeen. (c) Santeri Tiainen   ...

Appreaciation.

Sinun naurusi. Se saa minut hymyilemään joka päivä. En tiedä mitenkä sen teet, tai miksi. Siitä tulee minulle hyvä olo, vaikka olisin muuten maassa. Kanssasi on hyvä olla. Niin hyvä olla, että minusta tuntuu kuin omistaisimme koko maailman. Kuin millään säännöillä tai muiden asettamilla rajoilla ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Minun hymyyni ei tarvitse muuta kuin sinut. Kun katson sinua, en voi olla hymyilemättä.  *** Minua pelottaa, että en ole sinulle tarpeeksi. Vaikka minulla on niin hyvä olo kanssasi, pelkään etten riitä.  Joskus pelkään sinun puolestasi, tai sinun takiasi. Se kuitenkin tuo sitä jotain, jota kaipaan. Minulla on kuitenkin mahanpohjassa aina tunne, että sinä olet kunnossa, sillä minä luotan sinuun. Kun tutustuin sinuun, olin hieman arka tämän suhteen. Mietin, että onko tämä kuin kuiluun hyppäisi, että jäisin pohjalle. Sait kuitenkin mieleni muuttumaan, eikä se ole palaamassa entiseen.  *** Olet kuin huume. Niin kliseistä kuin se onkin...