Siirry pääsisältöön

Missä mä oon pyöriny

 



Paljon on tapahtunut parissa vuodessa… Mutta olen edelleen elossa ja edelleen sama Milla.

Lukiosta valmistumisesta tulee nyt kaksi vuotta. Mitä ihmettä? Tulee tosi vanha olo, kun miettii asiaa noin. Lukion jälkeen olin välivuodella töissä kokopäiväisesti ja säästin opiskelijaelämää varten. Ja hyvin säästinkin! Se oli todella hyvä päätös.


Syksyllä 2022 aloitin opinnot Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Pääaineena on siis biologia, jota olen rakastanut enemmän ja vähemmän lukiosta asti. Muutto Joensuuhun oli aika jännittävää, mutta loppujen lopuksi kaupunki ja oma asunto alkoi tuntua kodilta aika nopeasti. Jännitti kauheasti, että saanko kavereita yliopistosta. Ja sainhan minä. Se ei vaatinut kuin yhdet approt ja oma porukka muodostui. Oon tosi kiitollinen niistä tyypeistä <3

En suinkaan asu Joensuussa aivan yksin, on minulla ihana poikaystäväni mukana. Hänen kanssaan olen voinut todella hyvin viimeisen vuoden ajan. Tämä eläminen tuntuu oikealta just nyt.



Nyt eletään fuksivuoden kevättä, eli on jo puoli vuotta koitettu selvitä yliopistomaailmassa. Voidaan sanoa, että kyllä mulla on mennyt ihan hyvin! Välillä ollut vähän rankempaa ja välillä vähän helpompaa. Jotkut kurssit on tosi kivoja ja osa taas vähän tylsempiä. Uusin mm. orgaanisen kemian perusteiden tentin kolmesti, kunnes pääsin läpi ja sain jopa kolmosen siitä kurssista. Tajusin siinä vaiheessa, että jos asiat menee vähän yli hilseen niin niitä pitää oikeasti opiskella. Kuka olis uskonu, että yliopistossa joutuu pänttäämään? Hullua…

Minun ja avopuolisoni perhe sai myös lisäystä. Tammikuussa meille saapui Hyrynsalmelta pieni musta Lapinporokoira Iisa. <3 Koska poikaystävä on niin paljon työmatkoilla, niin ajateltiin, että Iisasta ois mulle vähän seuraa kotona, ettei tarvihe olla aina yksin. Iisa on kyllä tosi reipas pentu, ei ole vielä tullut mitään pelkoja ja tutustuu uusiinkin asioihin tosi hyvin. Virtaakin riittää ja kyllähän koiranpentu on välillä vähän riiviö. Saa nähdä, mitä harrastuksia keksitään Iisan kanssa. Ainakin retkeily ja näyttelyt on meidän toivelistalla!


Tällä hetkellä elämä sisältää siis enimmäkseen koirankarvoja ja opintoja. Mutta kyllä mulla on vielä muutamia harrastuksia, joista tykkään ihan sikana. Lentopallo on pysynyt mun mukana myös Joensuussa ja se pitää mut järjissäni. UEF:ssa (=University of Eastern Finland) toimii Sykettä -korkeakoululiikunta palvelut, eli päästään pientä maksua vastaan harrastamaan urheilua edullisesti. Siellä vuoroilla oon käyny läpsimässä lenttistä. Tosi rento ilmapiiri ja huomaa, että osaa pelatakin ihan erilailla, kun vastassa ja omalla puolella onkin usein aika tuntemattomia pelaajia, jotka pelaavat erilailla. Tosi kivaa ja kehittävää!


Metsästys tuli kuvioihin viime syksynä, vaikka sen syksyn saalis jäikin vain yhteen sepelkyyhkyyn. Ensi syksynä haluaisin kokeilla, jos sattuis kohalle metsoja tai teeriä. Kesällä pitää vaan käydä treenaamassa haulikkoradalla ammuntaa, koska sillä oon ampunu reilusti vähemmän, kuin kiväärillä ja sen taidon voi masteroida vain, jos tekee toistoja.’

 


No mutta, siinäpä minun tän hetkiset kuulumiset ”tiivistettynä”, vaikkakin tuli aika paljon tekstiä. Oon innostunut päivittelemään IG-stooreja nykyisin, niin siellä näkyy paljon Iisan kommelluksia ja mm. mun opiskelijaelämää. Joten sinne vaan kahtelemaan meidän arkea. 😊

@millaylone

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We carry on

  Pitkästä aikaan täällä. Onhan siitä jo muutama vuosi, kun viimeksi olen blogiani päivitellyt. En oikeastaan tiedä miksi en ole tänne mitään pistänyt… No mutta kuitenkin. Jos aloitetaan pienellä recapillä siitä, mitä oikein on tapahtunut näiden parin vuoden aikana. Olen ainakin täyttänyt 18 vuotta, saanut autokortin, käynyt Lapissa, kirjoittanut syksyllä 2020 kaksi yo-kirjoitusta, saanut ahdistuskohtauksen ja kasvanut taas vähän ”aikuisemmaksi”. Siinäpä ne tärkeimmät… Koronan kanssa on painittu siinä mielessä, että etäopetus tai maskien käyttö koulussa eivät kuuluneet suunnitelmiini pari vuotta sitten, mutta sillein tämä elämä eteni. Nyt olen lukulomalla ja koitan kovasti lukea äidinkieltä, englantia, maantietoa ja matikkaa. Matikkakin kummasti vaihtui pitkästä lyhyeen otettuani viimeisestä pakollisesta pitkän matikan kurssista hylätyn. Olen edelleen parisuhteessa mutta yllättävää kyllä, uusia kavereitakin olen löytänyt. Enpä olisi sitäkään uskonut. Minä ja Celica (c) Santeri Ti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Onnea sulle, onnea mulle!

Onnea on hyvät ystävät. Onnea on myös ponnarin ottaminen ranteesta pois, ja mopon polkaisu käyntiin. Onnea on lukiokirjojen hintojen vertailu. Onnea on muistiinpanojen tekeminen kokeeseen opiskellessa, onnea on myös polvien naksuminen kyykistyessä.  Onnea on sinun naurusi. Onnea on kokeen jälkeinen tunne selviytymisestä. Onnea on valkeat kengät pohjat, jotka eivät ole likaantuneet vielä. Onnea on ajaa kesällä t-paita päällä. Onnea on tuntea itsensä pidetyksi. Onnea on päästä oman rakkaan viereen ja onnea on kanasalaatti. Lyijykynän teroittaminen teräväksi, loppuun palaneen tuoksukynttilän heittäminen roskiin ja jonkun toisen mopolla ajaminen on onnea. On ihanaa päästä oikeaan nuottiin laulaessa. Onnea on istua yksin bussissa kuulokkeet korvilla, ja kuvitella olevansa elokuvan päähenkilö. Onnea on hiljainen kesäyö, ja kaverit. Onnea on ajaa polkupyörällä isoon alamäkeen. Onnea on saapua kotiin pitkän matkan jälkeen. (c) Santeri Tiainen   ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Appreaciation.

Sinun naurusi. Se saa minut hymyilemään joka päivä. En tiedä mitenkä sen teet, tai miksi. Siitä tulee minulle hyvä olo, vaikka olisin muuten maassa. Kanssasi on hyvä olla. Niin hyvä olla, että minusta tuntuu kuin omistaisimme koko maailman. Kuin millään säännöillä tai muiden asettamilla rajoilla ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Minun hymyyni ei tarvitse muuta kuin sinut. Kun katson sinua, en voi olla hymyilemättä.  *** Minua pelottaa, että en ole sinulle tarpeeksi. Vaikka minulla on niin hyvä olo kanssasi, pelkään etten riitä.  Joskus pelkään sinun puolestasi, tai sinun takiasi. Se kuitenkin tuo sitä jotain, jota kaipaan. Minulla on kuitenkin mahanpohjassa aina tunne, että sinä olet kunnossa, sillä minä luotan sinuun. Kun tutustuin sinuun, olin hieman arka tämän suhteen. Mietin, että onko tämä kuin kuiluun hyppäisi, että jäisin pohjalle. Sait kuitenkin mieleni muuttumaan, eikä se ole palaamassa entiseen.  *** Olet kuin huume. Niin kliseistä kuin se onkin...
Lähetä kommentti
Lue lisää