Siirry pääsisältöön

"I'M NOT STRONG ENOUGH"


(c)Santeri Tiainen

Oon aina uskotellu itelleni, että oon vahva. Oon vahva, ja pärjään itse. Mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat, tai mitä he sanovat. Oon kuvitellut pystyväni pistämään vastaan ja piikittelemään toisille tuon tuosta, mutta se ei olekkaan totta. Muhun sattuu pienetkin asiat. Mua ahdistaa olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, joidenka mä koen olevan parempia kuin mä. Musta tuntuu että he ajattelevat minun olevan huono luuseri, ruma ja kyvytön. Pelkään arvostelua, pelkään että minua pidetään yhdentekevänä. Mä elän huomiolla, mä elän sosiaalisuudella, mut se on joskus vaikeeta. Kun oon herkillä, hyvin pienet jutut sattuu, vaikka ne tulis mun rakkaimpien ihmisten suusta.

(c)Santeri Tiainen

Kerran tilasin farkkushotsit netistä, ja saatuani ne itselleni laitoin ne jalkaan. Shortsit olivat aika tiukat, sillä olin ottanu ne minulle tiukassa koossa. Näytin hänelle shortseja, ja hän sanoi vitsillä jotain siihen viittaavaa, että olisin pyöreä. Se sattui, meni syvälle. Vaikka oon nykyään paljon varmempi itsestäni, ei nuo paineet ole menneet mihinkään. Huomaan sen silloin kun lähimmät kaverit eivät olekkaan siinä vieressä tukemassa. Silloin olen epävarma.


Ala-asteella, mulle ja mun parhaille kavereille tuli riita. Se oli mun syy, mut olin silti jääräpäinen ja vihainen. Oltiin ruokalassa, jolloin kaveri sanoikin vihoittelun syyn. Mä vastasin, että okei, sen kun olette vihaisia. Lähdin ulos. Sanoin itselleni, että emmä noita kahta tarvii, pärjään ihan hyvin itsekkin. Hetken pysyin vahvana, mutta adrenaliinin laskiessa purskahdin itkuun. Onneksi riita saatiin sovittua, kiitos muiden.



Kun oon vihainen tai suutun, mä äksyilen ja piikittelen. Sillonkin kun mulle ollaan vihasia, pyrin vaan henkisesti selättämään sen toisen ihmisen, yleensä siinä kuitenkaan onnistumatta. Sanon aina kaikille, että jos oon tehny jotakin mistä toinen on suuttunu, siitä pitäisi vaan sanoa suoraan. Mulla on aina se tunne, että mä oon syypää jonkun pahaan mieleen. Kaveriporukassa kaikki oli aina mun vika. Mä olin ilkeä ja siks mä haluunkin pyytää teiltä anteeksi. Enkä mä halua uhriutua, mä en halua sääliä. Mä haluun vaan sanoo anteeksi. Enkä mä välttämättä oo oikeessa, mutta tältä musta tuntuu.



Joskus itku hävettää. Sitä sanoo itselleen olevansa heikko, kun itkee. Joskus itkun syy on omasta mielestä typerä ja pieni. Joskus itku kumpuaa syvältä sisimmästä, syöksyy ulos murskaten padon, voimakkaan virran lailla. Mä kuitenkin opin, että oot vahva, kun uskallat näyttää tunteesi. Ilot, surut. Vihan ja katkeruuden. Jos susta tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, niin älä huoli. Mieti kaikkia hienoja asioita. Sinulla on koti, perhe ja ystävät. Toivottavasti olet terve, ehkäpä sinulla on harrastus, joka tekee sinut onnelliseksi. Jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää. Oli se sitten hyvä ruoka, ystävät, kaunis ilma tai hyvä musiikki, jotain sellaista löytyy jokaisesta päivästä.

Älä siis keskity ikäviin asioihin, vaan opeta itseäsi löytämään oma onnesi jokaisesta päivästä.



Kommentit

  1. Uskomattomia tekstejä! Kirjotat tosi hyvin, syvällisesti ja mielenkiintoisesti. Todellakin kannattaa jatkaa kirjoittamista! Uskomatonta miten hienoksi nuoreksi oot kasvanut, meinaa itselle ikäkriisiä syntyä kun te "pienet" ootte jo näin fiksuja T. Ala-asteen koulukummi-Iida jos muistat :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG, kiitos paljon!! (huomasin kommentin vähän myöhään, hups) Kiitos paljon kehuista ja älä huoli, et sinä mitenkään HIRVEEN vanha oo :D Vitsi vitsi.. :D Anyway kiitos paljon kommentista, kaikkea kivaa sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

We carry on

  Pitkästä aikaan täällä. Onhan siitä jo muutama vuosi, kun viimeksi olen blogiani päivitellyt. En oikeastaan tiedä miksi en ole tänne mitään pistänyt… No mutta kuitenkin. Jos aloitetaan pienellä recapillä siitä, mitä oikein on tapahtunut näiden parin vuoden aikana. Olen ainakin täyttänyt 18 vuotta, saanut autokortin, käynyt Lapissa, kirjoittanut syksyllä 2020 kaksi yo-kirjoitusta, saanut ahdistuskohtauksen ja kasvanut taas vähän ”aikuisemmaksi”. Siinäpä ne tärkeimmät… Koronan kanssa on painittu siinä mielessä, että etäopetus tai maskien käyttö koulussa eivät kuuluneet suunnitelmiini pari vuotta sitten, mutta sillein tämä elämä eteni. Nyt olen lukulomalla ja koitan kovasti lukea äidinkieltä, englantia, maantietoa ja matikkaa. Matikkakin kummasti vaihtui pitkästä lyhyeen otettuani viimeisestä pakollisesta pitkän matikan kurssista hylätyn. Olen edelleen parisuhteessa mutta yllättävää kyllä, uusia kavereitakin olen löytänyt. Enpä olisi sitäkään uskonut. Minä ja Celica (c) Santeri Ti...

Onnea sulle, onnea mulle!

Onnea on hyvät ystävät. Onnea on myös ponnarin ottaminen ranteesta pois, ja mopon polkaisu käyntiin. Onnea on lukiokirjojen hintojen vertailu. Onnea on muistiinpanojen tekeminen kokeeseen opiskellessa, onnea on myös polvien naksuminen kyykistyessä.  Onnea on sinun naurusi. Onnea on kokeen jälkeinen tunne selviytymisestä. Onnea on valkeat kengät pohjat, jotka eivät ole likaantuneet vielä. Onnea on ajaa kesällä t-paita päällä. Onnea on tuntea itsensä pidetyksi. Onnea on päästä oman rakkaan viereen ja onnea on kanasalaatti. Lyijykynän teroittaminen teräväksi, loppuun palaneen tuoksukynttilän heittäminen roskiin ja jonkun toisen mopolla ajaminen on onnea. On ihanaa päästä oikeaan nuottiin laulaessa. Onnea on istua yksin bussissa kuulokkeet korvilla, ja kuvitella olevansa elokuvan päähenkilö. Onnea on hiljainen kesäyö, ja kaverit. Onnea on ajaa polkupyörällä isoon alamäkeen. Onnea on saapua kotiin pitkän matkan jälkeen. (c) Santeri Tiainen   ...

Appreaciation.

Sinun naurusi. Se saa minut hymyilemään joka päivä. En tiedä mitenkä sen teet, tai miksi. Siitä tulee minulle hyvä olo, vaikka olisin muuten maassa. Kanssasi on hyvä olla. Niin hyvä olla, että minusta tuntuu kuin omistaisimme koko maailman. Kuin millään säännöillä tai muiden asettamilla rajoilla ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Minun hymyyni ei tarvitse muuta kuin sinut. Kun katson sinua, en voi olla hymyilemättä.  *** Minua pelottaa, että en ole sinulle tarpeeksi. Vaikka minulla on niin hyvä olo kanssasi, pelkään etten riitä.  Joskus pelkään sinun puolestasi, tai sinun takiasi. Se kuitenkin tuo sitä jotain, jota kaipaan. Minulla on kuitenkin mahanpohjassa aina tunne, että sinä olet kunnossa, sillä minä luotan sinuun. Kun tutustuin sinuun, olin hieman arka tämän suhteen. Mietin, että onko tämä kuin kuiluun hyppäisi, että jäisin pohjalle. Sait kuitenkin mieleni muuttumaan, eikä se ole palaamassa entiseen.  *** Olet kuin huume. Niin kliseistä kuin se onkin...